keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kotisivujeni osoite

Olen avannut uudet kotisivut
Www.erityisherkka.fi
Sieltä löydät tarkemmin kuka olen ja mitä teen työkseni.
Tule tutustumaan!

maanantai 30. toukokuuta 2016

Muutoksesta ja herkkyydestä työssä ja työtä kohti edetessä

Monet herkät ovat ikuisia opiskelijoita. ¨Lifelong learning¨ on pinnalla nyt työelämässä maailmanlaajuisestikin tarpeellisena työelämätaitona. Silti se asettaa toisinaan vastakkain nykyiset, valitsevat käytänteet sekä halun kehittyä ja luoda uutta.

Oman kokemukseni ja lukemani perusteella erityisesti elämyshakuiset erityisherkät haluavat jatkuvasti oppia uutta. Jos työelämä alkaa polkea paikoillaan eikä mahdollisuutta kehittää asioita, toimintatapoja tai itseään anneta, on se mahdollisuus löydettävä vähintäänkin vapaa-ajallla tai sitten on vaihdettava työpaikkaa tai työtä.

Jos taas työelämää ei niin sanotusti ole, houkuttelevat uudelleen opiskelemisen mahdollisuudet myös erityisherkkää. Takana on varmaankin toisaalta herkkien omat erityiset kognitiiviset prosessit, jotka vaativat virikkeitä, toisaalta ehkä myös sisäinen riittämättömyyden tunne, joka ajaa aina etsimään ja vaatimaan itseltään enemmän ja enemmän.

Yksi selitys elämysten hakemiseen tai koulutusinnokkuuteen voisi olla myös se, että herkkien fysiikassa stressihormonit jylläävät hiukan eri tavalla kuin ns. normikehossa: niitä käytetään tuhlaillen ja ylenpalttisesti. Tämä aiheuttaa pitemmällä tähtäimellä vajautta kortisolitasoissa ja energisyyden tunteessa. Jotta herkkis innostuu ja saa lisäsykäyksiä elämään, tarvitaan siis ekstrabuustia elimistölle: -  Sitä tulee uusista ja jännittävistä tilanteista. Pelkissä rutiineissa pysyminen sen sijaan ei ekstraenergiaa anna. Joten aina on oltava ilmoilla jotakin eteenpäin menemistä. Tämä voi ajaa ikävään noidankehään, jossa vaihtelevat innostuksen ja väsymyksen hetket. Tämä ilmiö voi ilmetä sekä työelämässä että vapaa-ajalla - ja myös työttömänä.

Olennaista onkin löytää tasapaino jatkuvien itseä kohtaan nousevien kehitysvaatimusten ja rentoutumisen sekä uutuuden innostumisen ja rutiinien kesken. Elimistö tarvitsee aikaa palautumiselle jännitystilanteista (vaikka ne olisivatkin hauskoja ja innostavia), sosiaalisista riennoista (vaikka siellä tapaisi aivan mahtavia ihmisiä) ja itsensäkehittämisestä (vaikka siellä oppisi uutta).

Arkiset rutiinit voivat tuoda myös hyvässä mielessä jaksamista ja hyvinvointia niin herkille kuin vähemmän herkillekin. Yksi hyvä ohje herkkien jaksamiselle onkin se, että niin työssä kuin vapaa-ajalla rutiinien luominen ja perusasioiden tekeminen säännönmukaisesti vähentää stressiä ja valintojen aiheuttamaa lisäkuormitusta. Rutiini voi olla tiettyjen tehtävien tekeminen tiettyyn kellonaikaan ja tietyssä järjestyksessä. Se voi olla liikunta- ja venyttelyhetki tai sähköpostivapaa ajankohta päivästä. Rutiinit, tavat ja tottumukset voivat helpottaa päivää hyvinkin paljon ja tuoda tasapainoa jaksamiselle. Erään näkemyksen mukaan totutut tavat perusasioissa vapauttavat tahdonvoimaa käytettäväksi vaativimpiin tehtäviin, jotka  voi tietoisesti valita. Tämä pätee niin töissä kuin vaikkapa laihduttamisessa. Tästä on tehty myös psykologisia tutkimuksia. - Joten viisautta on valita itse, mitkä asiat automatisoi ja mihin haluaa satsata.

Toisaalta herkän mielenlaadulla vaihtelevuus, innostus ja kehityshalukkuus voivatkin olla juuri se työpaikan suola, jota tarvitaan asioiden eteenpäin viemiseksi ja vangitseviksi muodostuneista rutiineista vapautumiseksi. Kun asioiden ajatteleminen luovilla, kokonaisvaltaisilla ja ajan hengen mukaisilla tavoilla yhdistetään käytännön tekemiseen tunnollisesti ja tarkasti, on lopputulos yleensä erinomainen  - kunhan työyhteisössä on tilaa myönteiselle muutokselle ja monenlaisille ihmisille.

Mitä sitten tekee työtön herkkis? - Usein hän hakeutuu täydennyskoulutukseen, opiskelee itselleen uuden ammatin tai pyrkii työllistämään itsensä yrittäjänä tai freelancerina (ja oppii siinäkin uutta). Tälläkin tavoilla työtä tehden on erityisen tärkeää muistaa hyvinvointia lisäävien rutiinien luominen, rentoutuminen, vapaa-aika ja matkanteosta nauttiminen.
- Myös keskeneräisyys ja matkanteko on riittävän hyvää arkipäivää.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Ruokajuttuja


Herkät ovat herkkiä myös ruokailunsa suhteen: joillakin herkkyys näkyy selkeinä allergioina tiettyjä ruoka-aineita kohtaan. Toisilla taas ruokavalion vaikutukset elimistöön näkyvät salakavalammin vaikkapa pikkuhiljaa hiipivien epämääräisten oireilujen kautta: väsymyksen, särkyjen ja kolotusten taustalla voikin piillä elimistön hiljainen tulehdus, jonka vaikutukset herkkä huomaa nopeammin kuin ns. normikansalainen, sillä onhan herkän reseptorijärjestelmä erikoistunut huomaamaan kivut, säryt ja kolotukset jo ennen kuin ne ovat varsinaisesti hälyttävän korkealla tasolla. Herkillä onkin yleensä selkeästi matalampi kipukynnys kuin ns. normikansalaisilla (tämä voi näkyä geenitesteissäkin). - Siitä on omat riesansa, mutta voidaan myös ajatella niin, että se myös hälyttää oireilulla niin ajoissa, että omilla elämäntavoilla ja itselle sopivalla ruokavaliolla voi mahdollisesti ennaltaehkäistä tai lieventää mahdollisen sairauden oireilua. Esimerkiksi fibromyalgiaan ja väsymystiloihin ruokavaliolla voi olla merkittävästi olotilaa kohentava vaikutus. Herkkä myös huomaa sen välittömästi, sillä kehopalaute toimii hyvin. - Jopa niin hyvin että se suorastaan pakottaa etsimään itselle optimoidun, parhaan ruokavalion. Tähän voi saada apua esimerkiksi hyvältä ravintoterapeutilta tai etsimällä ja kokeilemalla itse.

Ruokajuttuihin voidaan laskea myös kaikki muu ruokailuun liittyvä: monet herkät aikuiset ja lapset ovat erityisherkkiä ruoka-aineiden maistamisen suhteen.Herkät lapset eivät ehkä siedä sipulia tai pippuria tai kaikki maistuu tuliselta - yritäpä siinä sitten totuttaa lasta makujen ihmemaahan! Lisäksi monet lapset (ja akuisetkin...) pitävät mielellään kastikkeet ja salaatit erillään lautasella tai annoksen pitää olla muuten kauniisti aseteltu. Herkät lapset ovatkin niitä ¨nirsoilijoita¨, jotka aikuisena muistelevat kauhulla ruoan pakkotuputusta eivätkä halua pakottaa omia lapsiaan syömisen suhteen. Kaikki on tietysti suhteellista: oman kokemukseni mukaan varsinkin monilapsisessa perheessä ei voida edetä pelkästään lastenkaan ehdoilla, ja uusia ruokalajeja on hyvä oppia maistamaan. Mutta lasten kanssa on opittava luovimaan ruokailun suhteen ilman painostusta. - Herkkä lapsihan huomaa sen pienistäkin vivahteista.

Ruokailuympäristön siisteys ja viihtyisyys ovat myös tärkeitä. Herkkä aikuinen on hyvä ¨bongaamaan¨ parhaat ruokapaikat tarkalla vainullaan sekä ulkoisten asioiden että maistuvuuden suhteen. Mutta yritäpä saada herkkis ruokailemaan johonkin epämääräiseen luukkuun - ei tule mitään! Vaikeaksi yhtälö muuttuu myös silloin jos herkkis on päässyt lipsahtamaan nälkäiselle puolelle. Silloin on parasta vain seurata minne hänen nenänsä vie, ja todeta loppupeleissä tulevansa itsekin varsin hyvin ravituksi.

Ja vielä yksi tärkeä asia ruokailun suhteen: herkät arvostavat hyviä ruokailutapoja ja huomioivat muut ihmiset syömällä ¨kauniisti¨.  Monet heistä ovat myös ääniyliherkkiä tai herkkiä ¨mussutusäänille¨ (huom, eivät kaikki!). Myös tämä taipumus voidaan löytää geenitesteissäkin. Olen kuullut lukuisia hupaisia maiskutustarinoita,  joissa muut perheenjäsenet eivät ole voineet ymmärtää  ylimääräisten ääniefektien häiritsevyyttä. Tähän voin loppupeleissä vain todeta, etteivät hyvät ruokatavat ole haitaksi kenellekään, vaikkei joukossa olisikaan ketään mussutysyliherkkää!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Melua ja herkkiä

Olen nyt tämän syksyn aikana kiertänyt Pirkanmaalla, Pohjanmaalla ja Uudellamaalla pitämässä luentoja herkkyydestä. Vielä on muutamia luentoja ja kursseja jäljelläkin. Vaikka elinympäristöt ovat erilaisia, vastaanotto on ollut kaikkialla lämmin ja avoin: ujoiksi ja aroiksi helposti leimattavat erityisherkät juttelevat vertaisseurassa ja isoissakin joukoissa erittäin avoimesti ja toisiaan tukien. Tämä on ollut todella upeaa niin ohjaajan ominaisuudessa kuin erityisherkkänä itsekin.

Luennoilla on ollut myös herkkien läheisiä sekä ihmisaloilla työskenteleviä pelkästään siitä mielenkiinnosta, että he haluavat oppia ymmärtämään paremmin omia, jopa aikuisiakin lapsiaan, työkavereitaan, oppilaitaan, asiakkaitaan tai puolisoitaan. Iso hatunnosto näille avoimille ja oppimishaluisille ¨normikansalaisille¨! Ja mahtavaa on ollut nähdä se, kuinka he erityisherkkien kokemusmaailmaan ¨turisteina¨ tulleet ovat saaneet tapaamisesta yhtä lailla uusia oivalluksia kuin herkätkin.

Elinympäristöt ovat siis erilaisia. Mutta sisäiset kokemukset täsmäävät hämmästyttävän paljon ulkoavista erilaisuuksista huolimatta.  Nykyajan informaatiotulva tavoittaa kaikki niin hyvässä kuin ¨pahassa¨. Kuormittuminen on tosiasia niin herkille kuin myös vähemmän herkille. Herkät vaan reagoivat siihen useimmiten ensimmäisenä.

Normaalissa koti- ja työympäristössä nousevat esiin kerta toisensa jälkeen meluhaitat: aina taustalla soiva radio tai televisio voi ylittää ärsyyntymiskynnyksen varsinkin asiakaspalvelussa tai avokonttorissa työskentelevälle. Jatkuva laitteiden hurina tai vieruskaverin toistuva, hermostunut naputtelu voivat kuormittaa. Hississäkin soi aina musakki. Ja elokuvien äänitehosteet räjäyttävät tajunnan negatiivisessa mielessä.

Normaaleiksi koettu äänitulva ja miellyttäviksikin tarkoitetut taustaäänet muuttuvat ylenmääräisinä meluksi. Jossakin on se määrä ¨meteliä¨, jonka jälkeen vaan kuppi kääntyy nurin. Kupin kääntyminen voi ilmetä vaikkapa totaalisena väsymyksenä heti kotiin tulemisen jälkeen, ärsyyntyneinä stressireaktioina perheelle illansuussa tai hermostuneena ylivireytenä ja univaikeuksina.

Ratkaisumahdollisuuksia näille asioille on varmaan melkein niin monta kuin meluamiseen väsyvää erityisherkkääkin. Yksi vaihtoehto, joka tulee herkän työskentelyrauhaa, on oma työhuone. Aina tämä ei ole mahdollista. - Mikäli on, se tukee parhaalla mahdollisella tavalla muutoinkin kun meluhaittojen osalta työn tuloksellisuutta: erityisherkkähän työskentelee parhaimmillaan todella tehokkaasti ja intensiivisesti. Herkkien keskittymiskykyhän on erityisen hyvä oikeanlaisessa ympäristössä. Oikeanlainen ympäristö vaan sisältää useimmiten enemmän hiljaisuutta kuin muilla.

Eräällä luennolla yksi kuulijoista esitteli mukanaan tuomia kuulosuojaimia, jotka sisälsivät ns. ¨autuusnappulan¨, eli jonkinlaista vastakohinaa joka peitti kaiken taustamelun. Ratkaisu ja esittely herätti innostunutta hilpeyttä vastaanottajissa: Todettiin, että näillä on paikkansa vaikkapa kaupungin metelissä tai väsyneenä työpäivän jälkeen, mutta asiakaspalvelutyöhön ne eivät ehkä sovi... Ehkäpä jonakin päivänä niihin liitetään vielä ns. ¨asiakapalvelunappulakin¨....

Omankin elämäni melusaasteessa on tietysti paljonkin kehittämisen varaa. Vaikka harrastan musiikkia ja kestän ajoittain kovaakin meteliä, en juurikaan jaksa kuunnella kotona enkä autossa mitään: arkielämä kolmen kotona asuvan ja musiikkia harrastavan lapsen kanssa pitää huolen taustamelukiintiöstäni. Työskentelen osan viikosta kotona ja yksinäiset hetket täytän hiljaisuudella. Koen tämän tuovan elintärkeää vastapainoa muutoin hektiselle ja elämänmakuiselle elämälleni kaikkine taustamausteineen. Silti huomaan usein iltaisin kaipaavani hiljaisuutta: kun ärsykekiintiö on täynnä, alkaa kuuloelimiin aivan sananmukaisesti sattua jo pelkästään muiden ihmisten puhe. Siinä vaiheessa on parasta hipsiä omaan rauhaan johonkin toiseen huoneeseen, jotta välttäisin uhkaavasti esiinpyrkivän omatekoisen lisäkuormituksen kotimme melukiintiölle!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Blogi ja sen synty

Miksi aloitan tämän blogin?
Haluanko ehkä korostaa erityisyyttäni tai herkkyyttäni?
Yritänkö todistella olevani jotakin parempaa tai enemmän kuin muut?

Vai yritänkö ylipäätään ansaita paikkani maailmankaikkeudessa jättämällä jälkeeni jotakin - muutaman merkin bittiavaruuteen?

Pyörittelin tätä asiaa mielessäni ja silmieni eteen, sisäiselle valkokankaalleni muodostui kuva sivusta, jonka otsikossa  luki Herkkyydellä. Sivun tausta oli vihreä -juuri kuten nyt sen näet. Tämä oli minulle sisäinen viesti, sieluni kutsu kirjoittaa siitä tavasta, jolla erityisherkkä kokee ja elää elämäänsä.

Mutta tämä blogi ei ole tarkoitettu vain erityisherkkien luettavaksi: jokaisessa ihmisessä piilevää herkkyyttä voi myös kehittää lukemalla, kokemalla, tulemalla kosketetuksi. Siksi tulen tuottamaan tänne kommentointien lisäksi myös taiteellista sisältöä ja hyvinvointivinkkejä sekä harjoituksia herkille ja ihan kaikille muillekin.

Haluan myös ravistella ennakkoluuloja herkkiä ihmisiä kohtaan:
Emme me herkät ole ujoja keijukaisia, joita elämän tuulet heittelevät. - Elämme hyvinkin arkista todellisuutta kiljuvan jälkikasvun, siivousta odottavien nurkkien ja prisman kassajonon pyörteissä. Käymme kuntosalilla ja rokkikonserteissa, esiinnymme isolle yleisölle ja asetamme itsemme alttiiksi elämän moninaisille haasteille - jopa vapaaehtoisesti.

Me emme myöskään tavoittele erityisyyden glooriaa herkkyydellämme. - Oikeastaan häpeämme sitä usein, tai ainakin arastelemme tai peittelemme. Emme me halua joutua silmätikuiksi tai saada erityiskohtelua. Haluamme vain tehdä hyvin työmme ja elää harmoniassa muiden ihmisten kanssa.

Jos herkkyydestä puhuu, voi kohdata ennakkoluuloja ja vähättelyä: Vain vahvimmat selviävät, Haemme ulospäinsuuntautuvaa ja tuloksennälkäistä voittajagurua. tai vaikkapa Kaikkihan me olemme herkkiä, mitä siinä nyt niin eritystä on? Kyllä siinä herkkiksen suu napsahtaa kiinni. Sen seurauksena hän sitten ehkä alkaa kirjoitella jotakin blogia, jossa marisee herkkien ihmisten kohtelusta nykymaailmassa.

Kirjoittaminen on monille herkille luontainen tapa ilmaista itseään: Kirjoittamalla saa muotoilla sanottavansa johdonmukaisesti loppuun asti asioiden pieniä vivahteita unohtamatta ja syrjäpoluille eksymättä. Siinä ei joudu keskeytetyksi eikä puhutuksi päälle. Siinä ei joudu taistelemaan puheenvuorosta eikä odottamaan tilaisuuttaan. Siinä ei joudu tuntemaan itseään typeräksi vastaanottajien tunteiden ja ilmeiden lukemisen seassa. - Palautehan tulee vasta myöhemmin.

Kirjoittaminen on monille tapa jäsentää elämää, itseään, muita ihmisiä, ilmiöitä ja maailmaa. Kirjoittaminen voi eheyttää. Se voi avata kommunikaatioyhteyttä muiden ihmisten kanssa. Tai se voi vaikkapa tarjota kokemuksellisen ja tiedollisen ilmaisun selkeän sekamelskan, jossa uiden lukijat voivat saada muutamista oivalluksen langanpäistä kiinni.

Ilon säteitä ja helpotuksen henkäyksiä Sinulle, lukija!
Toivon tuovani Sinulle uusia näkökulmia herkkyyteen
ja siihen kauneuteen, jota se voi tuoda elämässä aivan jokaiselle.